Oltiin kumpikin omilla tahoillamme treenaamassa, Tero kentällä Kingin kanssa ja minä Incan kanssa raunioilla.
Hyvissä tavoissa oli tällä kertaa aiheena seuraaminen ja istuminen. Treenit olivat kuulemma menneet kohtuudella ja lihapullia syödessä. Kingi oli seuraillut kentällä muita koiria ja yritti myös ärhennellä muille. Seuraamista oli tehty muutaman askeleen seuraamisella ja myös sivu askelin. Se tuntuu sujuvan hyvin. Istuminen taas sujuu, kun sanoo käskyn pää alaspäin, mutta jos katsoo eteenpäin ja sanoo istu-käskyn, koira ei sitä kuulemma erota. Siinäpä ohjaajallekin harjoittelun paikka ;)
Incan kanssa oltiin raunioilla ensimmäistä kertaa. Melkein eksyttiin jo menomatkalla (nokun oli pimeää :)), mutta onneksi löydettiin perille. Tehtiin Incan kanssa viimeisenä, jotta sain katsella vähän miten muut toimii. Piiloonkin pääsin muutamaan paikkaan. Aika jännä tunne olla pimeässä metsässä piilossa. Incalle tehtiin ensin muistutukseksi muutama otto siten, että maalimies meni metsään ja Inca näki sen. Mahdottomalla innolla lähti ja löysikin maalimiehen. Voi sitä intoa kun sai lihapullia =) Kolmas otto otettiin niin, että maalimies lähti metsään Incan katsoessa, mutta sitten käänsin sen ympäri. Hyvin lähti ja etsikin ilman, että tuli hakemaan minulta tukea. Neljäs oli vaikein, koska koira ei enää nähnyt minne maalimies lähti. Siinä se pyöri sitten vähän edestakaisin, mutta maalimiehen avustavat kolkutukset auttoivat hieman. Koska Inca ei tuntunut lähtevän etenemään, käveltiin Sonjan kanssa sitten kohti piiloa. Silloin tuli kyllä intoa ja taas löytyi maalimies ja lihapullat. Olipas meillä taas kivaa =)
Hyvissä tavoissa oli tällä kertaa aiheena seuraaminen ja istuminen. Treenit olivat kuulemma menneet kohtuudella ja lihapullia syödessä. Kingi oli seuraillut kentällä muita koiria ja yritti myös ärhennellä muille. Seuraamista oli tehty muutaman askeleen seuraamisella ja myös sivu askelin. Se tuntuu sujuvan hyvin. Istuminen taas sujuu, kun sanoo käskyn pää alaspäin, mutta jos katsoo eteenpäin ja sanoo istu-käskyn, koira ei sitä kuulemma erota. Siinäpä ohjaajallekin harjoittelun paikka ;)
Incan kanssa oltiin raunioilla ensimmäistä kertaa. Melkein eksyttiin jo menomatkalla (nokun oli pimeää :)), mutta onneksi löydettiin perille. Tehtiin Incan kanssa viimeisenä, jotta sain katsella vähän miten muut toimii. Piiloonkin pääsin muutamaan paikkaan. Aika jännä tunne olla pimeässä metsässä piilossa. Incalle tehtiin ensin muistutukseksi muutama otto siten, että maalimies meni metsään ja Inca näki sen. Mahdottomalla innolla lähti ja löysikin maalimiehen. Voi sitä intoa kun sai lihapullia =) Kolmas otto otettiin niin, että maalimies lähti metsään Incan katsoessa, mutta sitten käänsin sen ympäri. Hyvin lähti ja etsikin ilman, että tuli hakemaan minulta tukea. Neljäs oli vaikein, koska koira ei enää nähnyt minne maalimies lähti. Siinä se pyöri sitten vähän edestakaisin, mutta maalimiehen avustavat kolkutukset auttoivat hieman. Koska Inca ei tuntunut lähtevän etenemään, käveltiin Sonjan kanssa sitten kohti piiloa. Silloin tuli kyllä intoa ja taas löytyi maalimies ja lihapullat. Olipas meillä taas kivaa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti